Oksien koristelua

Pikaiset kuulumiset pääsiäisen valmisteluista.

Kerrankin olin ajoissa laittanut ruohot kasvamaan, mutta kuitenkin huonolla menestyksellä. 

Kaksi suurta lautasta oli tarkoitus saada vihertämään, mutta ainuttakaan ruohonkortta ei lautasille noussut.

Sen sijaan lapset laittoivat itse paksua ruohonsiementä kasvamaan pieniin pilttipurkkeihinsa, ja niihin nousikin vahvat paksut ruohontupsut. 

Niistä tuli itseasiassa aika hauskan näköiset. :)

Tänään koristeltiin virpomisoksat huomista varten.

Ylhäällä tytön oma stailaama pääsiäisasetelma päiväkodissa itsetehdylle pääsiäisliinalle.

<3

Huomenna on varmasti taas paljon pikkunoitia liikenteellä.

Meillä ei olla ihan vielä päätetty ollakko huomenna pupu, noita, velho vai nalle. Äsken pohdittiin vielä mustan kissan asua..

Mukavaa viikonloppua ja pääsiäisen aikaa!

-A-

Lauantain tunnelmia

Lauantaipäivänä tuli otettua jo heti aamusta kamera käteen ja räpsittyä muutamia kuvia.

Päivä meni mukavasti jokaisen tehdessä omia juttuja.

Tyttö pääsi juhlimaan kaverinsa synttäreitä, isä ja poika vietti omaa päiväänsä hetken kaksistaan ja minä pääsin pyörähtämään kaupungille kaupoille pariksi tunniksi.

Loppupäivä menikin viettäen aikaa kotona tunnelmoiden ja omalla pihalla ulkoillen.

Tämä aamupuuro on nimetty Yllätyspuuroksi.

Nimi sai alkunsa, kun lapset olivat pienempiä ja yritin houkutella heitä syömään puuronsa.

Yllätyksenä oli hyppysellinen erilaisia strösseleitä puuron päällä mehukeiton kera.

Niin sitä syödään yllätyspuuroa edelleen. 

Vielä saa nauttia kynttilöiden tunnelmasta ja takan lämmöstä. 

Kynttilöitä tuleekin polteltua edelleen melkein joka ilta. Takkaa tulee polteltua usein viikonloppuisin. 

Tänään maanantaiaamu alkoi jälleen kuntosalilla poltellen vaihteeksi viikonlopun makkaroita ja muita herkkkuja. Paluu kevyempään ruokavalioon tuntuu hyvältä. 

Kroppa kaipaa perus smoothieita ja salaatteja.

Niin kurinalainen en ole, etten viikonloppuisin saisi herkutella.

Tänä keväänä olen vain luonut itselleni hiukan suuremman tavoitteet liikunnan suhteen.

Liikunta ja terveelliset elämäntavat on vain mun elämän tyyli ja siitä osansa saan tartutettua onneksi myös muuhunkin perheeseen. 

<3

Reipasta viikkoa kaikille!

-A-

Ps. Unohdimpa kiittää edelliseen postaukseen tulleista monista kommenteista!

On ihana huomata, kuinka moni jaksaa seurata blogiani vaikka postailen nykyään hyvin harvakseltaan. Tämä piristi kovasti ja oli todella mukava kuulla muidenkin mielipiteitä.

Kiitos!

Auton punaista

Viikonloppu on mennyt juhlatunnelmissa juhlien pienen poikani 3-vuotis synttäreitä.

Tällä kertaa järjestimme hänelle ensimmäiset pienet lastenkutsut sukulaissynttäreiden lisäksi.

Kun kerran poikien juttu on autot, niin punaisella Cars -teemalla mentiin.

Tässä meidän lempitäytekakku, joka on aina yhtä toivottu tarjottavaksi jokaisen synttäreille.

Mikään himoleipuri en ole, vaikka pidän jonkin verran ruoanlaitosta ja leipomisesta varsinkin, jos se on yksinkertaista ja helppoa. 

Siksi oikaisen aina hieman tämän kakun teossa ja ostan valmiit kakkupohjat. Väliin vain täytteet ja koristelu päälle, nopeaa ja helppoa.

Kerrosten väliin muussaan pakastemansikoita ja banaania sekä kermavaahtoa.

Mehukkaan ja raikkaan kakusta tekee mansikoiden oma mehu ja banaanista tulee kivasti makeutta.

Sokeria en juuri lisää ollenkaan, kuin pienen ripauksen vatkattuun kermaan.

Sitten vain kermavaahdot ja koristelut päälle.

Omasta lapsuudestani tuttu lastenkutsujen suosikki kaalisiili on edelleen yhtä suosittu naposteluherkku, kuin vanha perinteinen ohjelmanumero onginta, mikä vuodesta toiseen on lasten mieleen. :)

Poikani väri on aina ollut punainen ja kaapista löytyykin paljon kirkkaan punaista vaatetta.

Reipas ja pirteä väri yhdistää muihin poikamaisiin tummiin sävyihin ja sinisiin farkkuihin.

Tällä kertaa juhlapaitana oli paikanpäältä tuliaisina saatu aito FC Barcelonan pelipaita.

Pieni päivänsankarini

<3

Mukavaa alkanutta viikkoa!

-A-

Lepoa ja hyvää ruokaa

Nyt se kuumeflunssa-aalto osui vuorostaan meidänperheeseen ja  yöt on huonosti nukuttu, kun tytön kova yskintä pitää puolihereillä koko perhettä. Päivä onkin kulunut lapsilla lepäillen ja telkkaa katellen.

Itsellä kuitenkin on energiaa riittänyt kodin siivoamiseen ja lattioiden pesuun. 

Muistan aina, että pienenä rakastin koulun ruokaa. 

Vaikka koulun ruokaa yleensä haukuttiin ja oli niitä kumiperunoita ym. mulle ruoka maistui aina. Mieleeni on jäänyt ruokia, joita välillä haikeudella muistelen, kuten koulun oranssia nakkikastiketta, keltaista kanaviillokkia mustaherukka hillolla ja kaalijauhelihakeitto, joka tarjoiltiin aina ruisleivän ja juuston kanssa. 

Siitä kait mieleeni tuli tehdä tänään perinteistä kaalijauhelihakeittoa.

Kaali ja loraus siirappia jauhelihakeittoon tekee niin hyvän makean maun ja antaa vaihtelua meillä usein syötyyn tomaattimurskapohjaiseen jauhelihakeittoon.

Keitosta tuli melkein yhtä hyvää kuin aina koulussa oli. 

Jopa pienempi lapsukainenkin santsasi kolme kertaa.  :)

Taitaa vielä huominen päivä mennä näin lepäillen letkeästi. Toivottavasti tämä flunssa ei kiertäisi koko perhettä läpi, mutta se jää nähtäväksi.

Vielä kun itse olen terve ja energinen, lähden tästä illan jumppaan.

Mukavaa viikkoa!

-A-

Joulun tuoksua

Meidän viikonlopun kulkua tunnelmakuvin. 

Sain hankittua ensimmäiset valkoiset hyasintit, jotka puhkesivat kukkaan heti perjantaina ja tuoksu on huumaavaa. Rakastan hyasintin tuoksua ja nuuskuttelen niitä vähän väliä. 

Lauantaina kodin valtasi piparin tuoksu, kun pienet sormet taiteilivat mielenkiintoisen näköisiä luomuksia taikinasta.

Lauantaina sain myös tehtyä ensimmäiset jouluostokset.

Sunnuntaina kaikki nukkui pitkään ja ensimmäisenä hereillä ollessani sain rauhassa viettää laatuaamua itsekseni tunnelmoiden ja kynttilöitä poltellen.

Myöhemmin päivällä kävimme lasten kanssa moikkaamassa joulupukkia ja samalla reissulla saimme myös joulukuusen tuotua kotiin, mikä koristellaan ensiviikonloppuna.

Ensiviikolla luvassa onkin päiväkodin ja harrastusten joulujuhlaesityksiä. Sitten alkaa lasten joululoma.

Niin se joulu tulla jolkuttaa..

-A-

Sunnuntai

Aikaa on taas kulunut viime kerrasta, mutta täällä ollaan. Jonkinlainen pieni alakulo ja väsymys on vaivannut viime aikoina. Tämä pimeys ja synkkyys vaikuttaa niin helposti mielialaani. Kaipaan aurinkoa ja lämpöä. Tai sitten voisi sataa lunta joka valaisisi maan ja toisi sitä joulun ja kunnon talven tuntua.

Tänään kuitenkin päästiin nauttimaan raikkaasta säästä ja jopa auringosta. Tehtiin perheen kanssa lenkki vanhoissa kotimaisemissa. Välillä kaipaan merta ja tuttuja merenrantalenkkipolkuja. Onneksi asutaan kuitenkin melko lähellä ja tuttuihin maisemiin on lyhyt matka. 

Matkan varrella tutussa paikassa sorsat ja joutsenet poikasineen sai herkkuja ja tuli melkein kädestä syömään. Lasten mielestä se oli jännää. Meidän Dina  piti sitoa puuhun. Se olisi mielellään sännännyt vaakkujien mukaan.

Onneksi olin siivonnut kodin jo heti aamupäivästä. Oli ihana tulla ulkoilun jälkeen siistiin kotiin, laittaa kynttilät palamaan ja takkaan tuli. 

Ensimmäiset glögitkin tuli juotua ja molemmat lapsetkin tykkäsivät. 

Toivotaan ensiviikkoon lisää energiaa ja aurinkoisia päiviä.

<3

-A-

Dina

Meidän 13v. kultainen koiravanhus sai alkukesästä uuden pedin itselleen. Askossa oli tarjouksena tummanharmaa koiranpeti valkoisilla kanttauksilla ja sehän sopi hienosti meidän kodin väreihin. Vanha peti olikin hyvin loppuun käytetty. Kangas on hyvin jämäkkää laatua. Päällisen voi irroittaa ja pestä koneessa.

Suurimman osan ajasta huomaan koiruuden nukkuvan omalla pedillään, vaikka kovasti välillä seilaakin ympäri kotia etsien sopivaa paikkaa. Välillä tuulikaapissa on sopivan rauhallista ja välillä olohuoneessa, mistä voi helposti seurata jokaisen liikkeitä ja etenkin mitä keittiössä tapahtuu.

Alkuun tuntui hieman karttavan uutta petiä. Kait se vanha nuhruinen peti omine hajuineen olisi ollut paras, mutta onneksi lopulta hyväksyi tämän uuden. Ei kait hänellä ollut vaihtoehtoja. :) 

Meillä ei koira ole koskaan saanut olla sängyssä tai sohvalla ja hyvin hän on noudattanut sääntöä kaikki vuodet. Vasta nyt vanhemmittaan on tainnut omassa päässään hiukan muokata sääntöjä, koska on muutamia kertoja jäänyt rysän päältä kiinni maatessaan olohuoneen valkoisella nahkasohvalla pää harmaalla silkkityynyllä. Lähdimme koko perhe ulos, mutta palasin hakemaan jotain ja siellä vanha rouva jo makasi. On ilmeisesti ajatellut, että nyt ne lähti, voin ottaa rennosti. ;)

Kun on perhe ja lapsia on koira jäänyt automaattisesti vuosien myötä taka-alalle ja varmasti hän on jo tottunutkin siihen. Tietää perheessä oman paikkansa ja seurailee lasten touhuja. Ennen juoksin hänen kanssaan paljon lenkkiä. Nyt lenkit on rauhallista köpöttelyä. 

Välillä arjen ja harrastusten kiireessä koira tarpeineen tuntuu raskaalta rasitteelta karvan lähtöineen, lenkityksineen säällä kuin säällä sekä muine juttuineen. Välillä huono omatunto painaa, kun pitäisi muistaa jakaa kaiken keskellä myös koiralle huomiota. Eikä aina vaan jaksa. Kuitenkin se on joka päivä arjen menossa mukana, on hyvin hoidettu ja rakastettu koiruus.

<3

Tiedän, lattiat pitäisi pestä. ;)

-A-