Cake pops

Tänään vietimme meidän pienokaisen 2 -vuotis syntymäpäivää. Aamu alkoi leipomisen ja siivouksen merkeissä. Tytär sai joululahjaksi toivomansa kakkutikkari -setin ja olin luvannut leipoa niitä hänen kanssaan.



Ohje tuntui melko helpolta. Ostin valmiin suklaakakun jonka raastoimme murusiksi. Lisäsin sekaan mangotuorejuustoa ja muutaman lusikallisen valkosuklaa-lime rahkaa. Laitoin taikinan jääkaappiin jähmettymään pariksi tunniksi.

 

 

Mittasuhteet oli hieman suurpiirteiset ja niinpä pyörittelin tahnasta suklaisen sileitä pyöreitä palloja ajatellen taikinan olevan juuri sopivaa niin kuin piti.

 

 

Iloisena kastoimme tytön kanssa tikussa olevat pallot sulaan suklaaseen ja pyörittelimme niitä nompparelleissa ja kookoshiutaleissa kunnes..

 

 

Jokainen pallo yksi toisensa jälkeen valui hitaasti tikkua pitkin alas läpi, enkä sen jälkeen enää millään saanut niitä pysymään tikun päissä. Taikina oli ilmeisesti liian löysää. :(

Tein palloista uuden massan ja lisäsin kakkumurua, mutta ei onnistunut ja väsy ja epätoivo alkoi tulla ja hermotkin kiristyä.

Sitten päätimme, että unohdetaan tikut ja tehdään niistä vain pieniä suklaapalloja.

 

Laitoin pienet suklaapallot jaakaappiin ja niistä tuli kuin pieniä söpöjä suupalan kokoisia konvehteja.

 



 

Ensi kerralla perehdyn ohjeeseen tarkasti ja rauhassa ajan kanssa. Onneksi pieni leipuriapulainen ei ollut myöskään kovin pettynyt pieleen menneisiin kakkutikkareihin. Hän pyöritteli innoissaan kaksi palloa ja sanoi ettei millään enää jaksa leipoa. :)

 





 

Sen verran tuhteja nämä suupalat olivat, ettei niitä tullut syötyä kuin yhdet maistiaiset.

 

 

 

Täytekakku sentään onnistui ja  pieni iloinen päivänsankari sai puhaltaa kaksi kynttilää.

<3

 

-A-